Благо-
Творительность

Пресса о проекте

Karjalan kirjailijoita sotaaiheisessa runovalikoimassa



Paljon puhuvaa, Arvat sydämessä -nimeä kantava kirja on ilmestynyt Moskovan kustantamossa Krasnaja zvezda. Kirja on omistettu sota-aiheiselle runoudelle.
Kirjan toimittaja Natalja Laitinen kertoo esipuheessaan, kuinka vaikea hänen oli tehdä työtä. Rintamamiesten runot vaikuttivat häneen niin paljon, ettei hän vapaahetkinä pystynyt oikein palaamaan normaaliin elämänrytmiin.

Kirjaan on valittu 91 runoilijan säkeitä. Ehdokkaita oli muutama sata. Runoilijat
ovat Venäjältä, Yhdysvalloista, Saksasta, Israelista, Ukrainasta ja Kazahstanista. Monia runoilijoita ei ole enää elossa. Tunnetuimpia niistä ovat Vsevolod Azarov, Viktor Bokov, Juri Kuznetsov, Sergei Orlov, Julia Drunina, David Samoilov ja Vadim Shefner.

Karjalaa edustavat kirjassa Aleksandr Valentik, Dmitri Svintsov, Armas Mishin ja Natalja Laitinen. Jälkimmäinen asuu nykyään Moskovassa, mutta runoilijanuransa hän oli aloittanut Karjalassa.Sotaveteraanien runot ovat rinnan niiden nuorten kirjailijoiden runojen kanssa, jotka osallistuivat nykyajan sotakonflikteihin
tai näkivät niitä omin silmin. Runoja on julkaistu myös runoilijoilta, jotka ovat
vain kuulleet sodasta isovanhemmiltaan tai ovat lukeneet kirjoista.

Laitinen valitsi runoja niiden henkisyyden ja tunnepitoisuuden mukaan. Kirjan tärkein
idea oli karttaa liikaa paatosta ja antaa inhimillisyyden puhua. Hänen mukaansa Arvat sydämessä -projekti ei ole yksistään kunnianosoitus maanmiestemme urhoollisuudelle, vaan myös muistutus sotien tuomasta tragediasta ja surusta. Kipeätkin muistot kannattaa Laitisesta säilyttää rauhan vuoksi.

Armas Mishin






Aleksandr Valentik

Vanha proomu

Vanha proomu, nukkuva
proomu,
huokaisee hiljaa unissaan:
muistot vaikeat, aaltojen
tuomat,
kertovat sodasta ainiaan.
Vanha proomu, täältäkö sinä
olet uinut matkallesi?
Kohtalo monia kertoja silloin
sinua upottaa uhkasi.

Et sinä väsynyt… Ahersi, kesti
miehistö. Lennähti toisinaan
laulu ”liinasta sinisestä”
yllä hiljaisen rantamaan.

Et sinä ole tunnettu Aurora.
Kohtalosi sun toinen on.
Ei enää herätä sinua aamulla
torvensoittaja tinkimätön.




Armas Hiiri

* * *
Sota loppunut on, pitkä,
loppumaton.
Paluu kotiimme, meiltä se
kielletty on.
Tuuli teräksinen meidän
junamme vei
kotikylämme ohitse edelleen.
Hei!
Häipyi sauhuna kylä.
Sen hetken vain näin.
Kyynel polttava poskellain
suremaan jäin.
Vuodet nopeat tuiskuja
pyörittivät,
kotikonnuille jälkiä pyryttivät.
Sydän huusi ja kyseli.
Miksi on niin?
Kansa ympäri maailman
hajotettiin.
Meitä ainiaan odottaa
Inkerinmaa.
Kevät lintuna ikkunaan
koputtaa.




Natalja Laitinen

* * *
Panen tukkani palmikolle.
Liina päässäni musta on taas.
Kotiin matkasi lyhyt on ollut,
tulit arkussa, sotilas.

Kohtalosi on korkea. Varhain
Luoja vei sinut taivaaseen.
Pesen haavasi hellävaroin,
veren otsaltas pyyhkäisen.

Vieraat rikokset sovitit, sillä
omia sulla ei ollutkaan.
Niitä kiroan, jotka sinut
lähetti etäälle sotimaan.

Heidän sieluja jyrsikööt matot,
tunnontuskat nuo ankarat,
heidän uniinsa lakkaamatta
tulkoot kasvosi lapsekkaat.



Dmitri Svintsov

Sukupolveni runoja

Me, pojat sodanjälkeiset,
vain kuulla taisteluista saimme.
Ei sota elä muistoissamme:
me emme sitä kokeneet.

Me, pojat sodanjälkeiset,
unia siitä näe emme.
Ei meihin tähän asti lennä
tuon sodan kuulat, sirpaleet.

Me, pojat sodanjälkeiset,
Runomme meidän eivät
soineet,
me kaatuakaan emme voineet
hyväksi maamme, poikaset.

Mutta jos taistot veriset
veisivät isäni mun surmaan,
minäkin jäisin sotaan suureen,
kuin monet pojat
sodanjälkeiset.

Suomentanut Armas Hiiri

Назад к списку

Поиск

Письмо автору
Карта сайта
 1
eXTReMe Tracker