Творчество

Переводы стихов Натальи Лайдинен

* * *
Kuuletko aurinkoisia
sointuja sinestä.
Sieluni kielet moisia
aamuisin pyydystää.




* * *
Panen tukkani palmikolle.
Liina päässäni musta on taas.
Kotiin matkasi lyhyt on ollut,
tulit arkussa, sotilas.

Kohtalosi on korkea. Varhain
Luoja vei sinut taivaaseen.
Pesen haavasi hellävaroin,
veren otsaltas pyyhkäisen.

Vieraat rikokset sovitit, sillä
omia sulla ei ollutkaan.
Niitä kiroan, jotka sinut
lähetti etäälle sotimaan.

Heidän sieluja jyrsikööt matot,
tunnontuskat nuo ankarat,
heidän uniinsa lakkaamatta
tulkoot kasvosi lapsekkaat.




* * *
Mutta ei kuule jokainen
kaunista sävelmää.
Se on kuin rukous hiljainen
huuliltain lentävä.

Vastatkoot iloisuudella
sukulaissydämet.
Ovat kuin Luojan suudelmat
sävelet suloiset.

Sävelmä kauniimpi muinaista
tulee jo kuulumaan.
Musiikki herännyt uudestaan
leijailee yllä maan.




* * *
Kättä anna taivaaltasi
vapauta suruista.
Kuten lasta polvillasi
tuudita ja rauhoita,

että saisin olla yhä
kultaisissa unissa.
Laula, miten elää pyhät
paratiisin puistoissa.

Onko olla hyvä, kuten
minun joskus päällä maan.
Minä sikeästi nukun.
Rauhan siivelläsi saan.

Unohtamaan kaiken valmis,
mitä pahaa ollut lie,
pyydän: "Enkelini armas,
minut taivaan sineen vie."




* * *
Enhän paljon tehdä saa:
mielessäni seurustella,
ikkunaasi koputtaa
pihlajapuun oksasella;

pääskyläisen siivellä
kosketella kasvojasi,
pöydän alla kehräillä
kissana sun jaloissasi;

olla ketjun renkaana
kellojen ja yöllä kuuna
vielä salaa kirjana
käsissäsi avattuna.




* * *
Hiljaisuudessa yöllä
kipuain tuuditan.
Häkissä lintuna olen
tottunut laulamaan.

Kätesi lämpö hellä
mulle on tuttua noin:
lintuna kämmenellä
lohtua sulle toin.

"Lennä kuin kuvittelit!"
päästäen sanoit niin.
"Minua lohduttelit.
Lohduta muitakin.

Elä kuin itse jaksat.
Lentosi katkaisin.
Synnyithän vapahaksi.
Nouse nyt korkeuksiin."

Kerran vain siivet löivät.
Se oli hetki vain.
Lentoa turhaan toivoin.
Taivaalta anteeksi sain.

Ei vapaus mitään mahda.
Se merkitsee kuolemaa.
Kesynä olla tahdon,
laulaa ja lohduttaa.



* * *
Kädet, huulet... Muistan samaa
Karsin, kuka ilot vei?
"Aika parantaa!", se sanoi,
se joka sairas ollut ei,

eika tuntenutkaan, miten
tuska repii sydäntä
Kauniimpia on — ei sita,
se joka sielun sytyttää

Unohdu ei ilo vanha,
murhe vanha muistun jaa
"Aika parantaa!"
on valhe Aika kivun enentää



* * *
Oi, siunaa, Luoja, minua,
ett' aunnkoa sieluun saisin
ja rakkautta palavaa
sun kaivostasi ammentaisin

Ja lentäkööt sen kypenet
ja kasvojemme kirkastukoon
ja unohtukoon vastukset
ja hetki ikuiseksi tulkoon



* * *
Sydän on kämmenellä
Ota, se tuossa on
Paljon on annettu ennen
Sydän on pohjaton

Rakkaus Se on kuilu,
uhreja tarvitsee
Tulta ja vertakin kuumaa,
sielua vaatii se

Paljonko minulle aikaa
edessain viela on?
Kauemmin runoilun taika
ja tuli tuo säilyköön
Eläen tuolla tulella
kauanko kaukaiset
sanansaattajan tulevan
kuulla saan askeleef?



* * *
Jos on vanhat suhteet kuolleet,
jos et niihin tulta saa,
ala sure Uuden nuolen
viekas Eros valmistaa

Sydäntä ei saanut kiinni
entinen varovaisuus
Suonissa adrenaliini
juoksee, uusi rakkaus

Soinnut fagottien vievät
kauas Laulan ilosta
Sinua en tunne viela,
mutt`jo pidan sinusta



* * *
Itse kohtalo kutsui meita
taalla yhdessä olemaan.
Ala rakkauttasi peita.
Milloin vastauksesi saan?

Minun helppo on paasta kaikesta,
juorupuheita torjuen.
Mina voin, niin kuin nuon, rakastaa,
nousta lintuna taivaaseen.

Olen siivekäs, lennän myrskynä,
haaskalintuja ajan pois.
Sinun nimesi huutaa uskallan,
että maailma kuulla vois,
että jynsi ukonilmana,
että näkisit minua vaan.
Lennän luoksesi unien lintuna
tahtisateena vilahdan.

Ala pelästy, ala kalpene,
kun ma sinulle soitan: hei!
Vastaa minulle, ala arkaile
mitaan esteitä ole ei.

Sina kuuntele, mita oli se myrsky,
tulvahdus runojen.
Nyt ne loistaa ja nyt ne solisee
sielussain lailla purojen.




Suomentanut Armas Hiiri

Назад к списку

Поиск

Письмо автору
Карта сайта
 1
eXTReMe Tracker