Творчество

Переводы стихов Натальи Лайдинен

* * *
Levottomana askelten ääniä
kuunnella, tarkkailla toisten kasvoja.
Joka hetki merkkiä etsiä
ja uutta ihmettä aavistaa.

Vaihtaa kaupunkeja ja maita,
kirkossa kynttilää sytyttäen
rukoilla, silti tajuamatta:
ei ikinä toistu tapaaminen.




VARHAISSYKSY

Varhainen syksy
säkeiltään kultainen.
Sikermä muistojen.
Lykkäys surujen.
On oksissa vaahteran
valoisa helinä.
On tulinen vapina
polttava silmiä
vain käsille vaaraton
lehtien liekki.
Syksy on harhailla
kehätiellä.
Muori ennustaa
talvea rajua.
Menneisyys romahtaa,
tuhkana hajoaa…
On haavassa sydämen
levon kaipuuta.
Puistossa samoilee
uniinsa vaipuva
tulevan näkevä
mustalaisnainen.
On viimeinen kuiskaus
palkkion arvoinen.
Sen nielen kirkkaana
pihlajan tuskana.
Tiellä eroon
en halua uskoa.
Metsä on utuinen,
kostea, märkä, ja
aukkojen mustien
talvista jälkeä
kantaa. Ja taivaalta
syksy vain kuulostaa
ukkosen kaiulta
tuonpuoleiselta.
Syksy on jäljennös
naiskuvan haalean
raossa kahtia
haljenneen maailman.




* * *
Alkumeren suolaista makua
Alkumeren suolaista makua
kaipaan ja väistyn tieltä sen,
sillä muistavat vielä tuntoaistit
jo unohdetun suhteen kaukaisen.

Meri huokaa! Odottaa käsi kangasta,
kuin lasta eloton kohtu odottaa.
Meri makeita naisia lakkaa laskemasta
ja suolavedellä suutasi polttaa.

Aalloista vastaus syntyy loiskeena.
Sydämessäni kasvaa mäntyjä
ja avaruuspeilistä heijastuu tähtiä,
joita ilman en jaksa elää.

Kuin ilmestys huulet lävistää suola,
Rantaa riuduttaa myrskyn odotus,
On hiekkamerkeissä meren osoitus.
Kohti sinua suolaverenä vuodan.

Simpukan povesta kuiskaa pensaikko.
Olen kihara, kostea hius leväkön.
Se ei ole sykintä rakkauden,
vaan alkumeri suolanmakuinen.





* * *
Tuuli on eksynyt metsikköön,
Kostea ilta syvään hengittää,
Syreenien pilvet portailla
Vaipuvat kylmään kuutamoon,
Kuuluu korkean tähden ikävää
Huminasta väsyneellä polulla.

Назад к списку

Поиск

Письмо автору
Карта сайта
 1
eXTReMe Tracker